Taustat

Lapsuudenkodissani oli aikoinaan kolme koiraa - kaksi irlanninsusikoiraa ja yksi lähinnä saksanpaimenkoiraa muistuttava sekarotuinen. Nuoruusvuoteni kuluivat pääosin opiskelijaelämän merkeissä aina vuoteen 1993, jolloin veljeni hankki seurakseen bernhardinkoiran. Pennun tempauksia katsellessa koirakuume pääsi yllättämään, mutta päätin kuitenkin hankkia huomattavasti helppohoitoisemman, keskikokoisen rodun.

Koirakirjoja huolellisesti tutkittuani pinseri vaikutti kaikin puolin sopivimmalta vaihtoehdolta. Nyt 14 pinserivuoden jälkeen täytyy todeta, että rodun valinta osui nappiin - päivääkään en ole katunut! Pinserissä yhdistyvät temperamentti, ulkomuoto ja käyttöominaisuudet juuri sillä tavalla kuin olen toivonutkin.

Ensimmäisen pinserini sain kesällä 1994. Tuolloin halusin ehdottomasti mustan nartun, koska väri miellytti enemmän kuin toinen vaihtoehto, yksivärinen punainen. Jos olisin alusta asti tähdännyt kasvattajaksi, olisin luonnollisesti valinnut ensimmäisen koirani hieman toisin perustein. Valinta ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi hullumpi, sillä narttuni Aaparevon Hillary, menestyi hyvin näyttelyissä saavuttaen melko nopeasti kansainvälisen muotovalion arvon muiden titteleiden ohella.